Vanhan apteekin historiaa

Uudenkaupungin 1. apteekki (aiemmin Uudenkaupungin ja piirin apteekki) on yksi maamme vanhimmista apteekeista. Sitä ennen Suomessa oli yhdeksän apteekkia.

 

Apteekin upea kalusto ja esineistö myytiin 1990-luvun alussa aiemmin pitkään apteekkia hallinneen suvun pitämässä huutokaupassa. Apteekissa voi kuitenkin edelleen aistia historian arkkitehtuurin ja muutaman vanhan esineen kautta. Erityisen iloisia olemme saatuamme hankituksi takaisin Venäjän vallan aikaisen kaksipäisen kotkan, jonka apteekkineuvos Marcus Olli huusi edellä mainitussa huutokaupassa hintaan 38.000 mk. Hän ystävällisesti tarjoutui myymään esineen takaisin apteekkari Alarannalle.

Kaksipäiset kotkat tuli pitää esillä Venäjän keisarivallan symboleina apteekeissa, posteissa, pankeissa, yliopistossa ja vastaavissa virallisissa toimipisteissä. Kotka on oletettavasti tehty Keski-Euroopassa virallisen keisarillisen mallin mukaan 1860-luvulla, jolloin maamme autonominen hallinto kehittyi suotuisasti. Hyvistä suhteista Venäjään tuohon aikaan kertoo kotkan rinnassa oleva leijona-aihe, joka myöhemmin venäläistämiskauden aikana korvattiin Moskovan vaakunalla. Lähes kaikki kaksipäiset kotkat tuhottiin maamme itsenäistyessä. Nyt niitä on arvioitu olevan jäljellä 20-30 kpl. Keisarivallan aikana nyt apteekin asiakastilaa komistava kotka oli ulkona apteekin sisäänkäyntiä suojanneen katoksen harjalla. Itsenäistymisen jälkeen kotka oli apteekkareiden Hugo ja Arne Ekerodden työhuoneen seinällä.

Toimitilat

Apteekin pitkän historiansa aikana toiminut useassa eri osoitteessa. Apteekin sijainnista kolmen ensimmäisen apteekkarin aikana ei ole jäänyt merkintöjä historiankirjoihin. On myös mahdollista, että tuohon aikaan kiinteää liiketilaa ei ollut ollenkaan. Ensimmäinen tieto apteekin sijainnista on vuodelta 1803 (tai 1809 lähteestä riippuen), jolloin apteekki toimi puutalossa ns. Käkölän korttelissa nykyisen Koulukadun varrella. Vuoden 1846 tulipaloissa apteekkirakennus kärsi suuria vahinkoja. Kolmannen kerran tuli teki tuhojaan yhdeksän vuotta myöhemmin vuonna 1855. Apteekkari Ljungman rakennutti sen jälkeen yhden Uudenkaupungin ensimmäisistä kivitaloista Koulu- ja Ylisenkadun kulmaukseen. Kivitalon viereen rakennettiin puinen asuinrakennus 1856 - 1857 (Kräkin talo). Apteekki toimi myös tässä rakennuksessa. Ylisenkadun tuntumasta apteekki siirrettiin Alisellekadulle aivan nykyisen apteekkitalon viereen todennäköisesti 1880-luvun alussa. Puutalosta siirryttiin konsuli Ramsellin vuonna 1858 rakennuttamaan kivitaloon eli nykyiseen apteekkitaloon vuonna 1901. Rakennus valittiin muutamia vuosia sitten Suomen kauneimmaksi apteekkirakennukseksi.

Apteekkarit

Uudenkaupungin 1. apteekin ensimmäinen apteekkilupa myönnettiin 12.4.1779 Johan Minellille. Seuraavat kaksi apteekkaria olivat Arvid Tollet ja Friedrich Blümel. Historiankirjoihin ei ole jäänyt tietoa missä ja kuinka kauan nämä kolme ensimmäistä apteekkaria apteekkiaan pitivät. Toiminta alkoi vakiintumaan Nervanderin aikaan.

Nervander Johan 1803 - 1813

Widell David 1813 - 1814

Lilius Karl 1816 - 1822

Lucander Johan 1823 - 1833

Ljungman Nils 1834 - 1863

Moliis Johan 1863 - 1873

Sipelius Ernst 1873 - 1887

Malmlund Johan 1887 - 1896

Malmlundin perikunta

Palen Axel 1902 - 1906

Arrhenius Karl 1907 - 1917

Ekerodde Hugo 1917 - 1958

Ekerodde Arne 1958 - 1990

Varho Pekka 1990 - 2012

Alaranta Sakari 2012 - 2016

Kekki Paula 2016 -

Ilmoitetut vuosiluvut ovat joiltain osin epätarkkoja mm. lupakäytäntöjen vuoksi. Ennen apteekkari saattoi ostaa ja pitää aptekkiaan jo ennen luvan saamista. Välissä saattaa olla myös ajanjaksoja, jolloin apteekki oli kuolinpesän hoidossa.

Lähteet:

Pohjola, Matti A. Minell'istä Ekeroddeen. 1979

Laiho, Raimo. Palokuntatalon historia 1857 - 2007. 2007